Täällä ollaan!

No niin. Täällä olemme. Pääsimme juuri hotellihuoneeseemme ja voimme hetkeksi huokaista helpotuksesta. Aikamoinen seikkailu tämä on jo ollut, meille muutenkin vähän matkanneille. Nyt olemme olleet maassa vajaat kuusi tuntia ja olemme kerenneet kokea vaikka mitä.

Aluksi lentokoneesta päästyämme, muut ihmiset katosivat heti jonnekin ja seisoimme typerinä ihmetellen, mistä löytäisimme matkatavaramme. Hetken ihmeteltyä saimme selville, että ensin olisi matkattava pienellä junan tapaisella itse asemarakennukselle. Sieltä löysimme oman jonomme ulkomaisille tarkoitetusta passintarkastuksesta. Tosiaan olimme lentokoneessa ainoat suomalaiset Osakaan matkaavat. Eli muita turisteja ei paljoa näkynyt tässä vaiheessa. Passintarkastuksessa meiltä otettiin sormenjäljet ja kasvokuvat, joihin olimme jo osanneet varautua. Tämän jälkeen pääsimme alueelle, josta matkalaukkumme löytyi yllättävän kivuttomasti.

Nyt aloimme suunnistaa matkatavaroidemme kanssa kohti juna-asemaa. Olin koittanut ottaa etukäteen selvää, millä junalla ja metrolla meidän tulisi hotellille päästä. Juna-asemalla seisoimme tyhminä automaattien edessä. Osasin fiksuna seinältä lukea määränpäämme hinnan, kun olin netistä lukenut, että niin olisi tehtävä, mutta se miten saisin oikean lipun laitteesta, olikin sitten hankalampi asia. Onneksi ystävällinen aseman setä auttoi meitä härvelin kanssa ja saimme oikeat liput. Sitten piti lippujen kanssa päästä vielä porteista. Katselimme hetken mallia muilta, mutta kaikilla näytti olevan erilaiset liput kuin meillä, joten jäimme jälleen epäröimään. Taas tuo samainen aseman setä auttoi meitä porttien kanssa. Sitten pääsimme jo junien luokse, kunnes taas ihmeteltiin mistä oikea juna menee. Japanissa lippuja ei osteta tiettyyn paikkaan, vaan katsotaan taulukosta kuinka paljon kyseiseen paikkaan matka maksaa ja ostetaan lippu sen mukaan, tällöin lipussa ei lue kuin hinta ja päivämäärä. Sama aseman setä oli ilmestynyt myös sinne alas ja neuvoi meidät vielä oikeaan junaan. Oi, että kun hävetti, kun kolmannen kerran jouduimme häntä häiriköimään. :)

Nyt istuimme junassa matkalla Tennojiin, josta meidän oli tarkoitus vaihtaa Tanimachi-linjan metroon. Junassa tapasimme nuoren miehen, joka oli ollut kanssamme samalla lennolla. Hän oli ollut ensi kertaa Suomessa ja näki naamoistamme tutun ilmeen ja arveli meidänkin olevan ensi kertaa Japanissa. Mies jutusteli kanssamme junamatkan ja kertoi ihan hyödyllisiäkin juttuja, muun muassa muutamia japanin kielisiä sanoja.

Tennojiin asemalla pyörittiin taas matkalaukkukasamme kanssa ja eksyttiin jopa kauppakeskukseenkin. No taas tovin ihmeteltyämme löysimme vihdoin metroaseman, jolta meidän metrolinjamme kulkisi. Sitten taas lippuja ostamaan. Tällä kertaa lipun osto sujui jo mutkitta. Ensin rahat koneeseen, sitten painetaan vaan oikeaa summaa. Juuri kun luulimme jo oppineen homman, huomasimme metron tietenkin kulkevan kahteen suuntaan. Oli siis selvitettävä kumpi suunta on meille oikea. Kaivelimme siinä karttaa esille, kun ystävällinen japanilais-herra tuli kyselemään tarvitsemmeko apua ja neuvoi oikean reitin, hänen jälkeensä myös vanhempi naisihminen tuli myös kyselemään avun tarvettamme.

Metro toi meidät oikeaan osoitteeseen ja näin pääsimme jättämään kantaamukset hotellille odottelemaan, siksi aikaa kunnes saisimme huoneemme. Tästä lähdettiin sitten kuluttamaan aikaa ja kävimme ensimmäisenä lähikaupassamme ostamassa vettä ja tarttui sieltä mukaan myös herkullinen jogutti-pohjainen limonaati. Nams. Kävimme hieman kävelemässä ja istuskelemassa lähistöllä olevassa puistossa, jossa eräs mies harjoitteli jonkinlaisen puhallinsoittimen soittamista..olisikohan ollut kentien oboe.

Huoneemme ei vielä ollut valmis, joten päätimme etsiä paikan, josta voisimme saada jotain ruokaa. Ruokapaikkoja on paljon, mutta monissa paikoissa nimet ovat vain japaniksi, joten varsinkin näin alkumetreillä, sopivan ruokapaikan löytäminen tuntui hankalalta. Kävelimme kuitenkin sisään erääseen ravintolaaan, jossa naisihminen toivotteli meitä japaniksi tervetulleiksi kovaan ja hilpeään ääneen. Oven vieressä oli taasen automaatti, josta ruoat kuului tilata. (Tästä olin onneksi lukenut jo valmiiksi.) Mutta tietenkään automaatissa ei ollut kuvia tai tekstiä, muuta kuin japaniksi. Myöskään tarjoilija tai kokki ei puhunut englantia. Siinä sitten elekielellä kommunikoimme ja painettiin sitten lopuksi jonkin ruoan nappulaa ja laitettiin rahat koneeseen. Ei siis ollut havaintoakaan mitä ruokaa meille oli tulossa. Yllätys oli kuitenkin positiivinen ja ruoka oli hyvää, joskin aika lailla tulista. Saimme syödäksemme ja nyt olikin kello jo sen verran, että menimme hotellille odottamaan huonettamme.

Pääsimme hotellille juuri parahiksi, sillä ulkona alkoi sataa vettä. Ilma on siis koko päivän ollut hyvin kostea ja kuuma, ja kun siihen lisää vielä pakokaasun ja muut saasteet, ulkoilmasta ei ole varsinaisesti voinut nauttia. Seurasimme hetken hotellin aulan ikkunoista, kun japanilaisia polki ohi läpinäkyvien sateenvarjojen kanssa. Paljon on saman oloista porukkaa, kuin koto-suomessakin, tosin pukumiehiä tietenkin enemmän.

Hotellihuoneemme on pieni, mutta mukava. Vessan vetämiseen meillä meni 15 minuuttia, kun emme kaikkien nappuloiden seasta löytäneet sitä oikeaa. Saimme jopa vedet päällemme, kun nappuloita summamutikassa painelimme. :D

Näkymä hotellin ikkunasta

Vessanpytyn nappuloita

Lentokoneessa saimme nukkuttua vain jonkin verran, joten nyt on päikkärien vuoro. Ehkä huomenna taasen lisää.