Umeda ja Kyoto

Eilen satoi taasen vettä, joten emme viitsineet lähteä Kiotoon, japanilaisittain Kyoto, mutta pääsimme sinne tänään. Eilen lähdimme Umedaan etsimään KFC:tä eli Kentucky Fried Chickeniä. Olemme monesti kävelleet kyseisen paikan ohi, mutta silloin kun yritimme sitä löytää, emme onnistuneet. Nyt kuitenkin katsoimme hotellilla kartasta mistä sellainen löytyisi. Löysimme sen nyt suht helposti ja astelimme sisään. Tilasimme limut, kanapalasia ja tikkuperunat. Menimme yläkertaan, jossa pöydät sijaitsivat. Toinen puoli oli savullinen, toinen savuton. Tupakointi-puoli oli aivan täynnä, mutta savuttomalla puolella oli muutama tyhjä paikka. Paikalla oli joku henkilökuntaan kuuluva iäkkäämpi naishenkilö. Hän pyysi erästä nuorta naista siirtymään toiseen pöytään, jotta mahtuisimme syömään. Tyttö keräsi kamppeensa ja siirty. Noloa. :) Kana oli ihan hyvää, mutta ei ehkä ihan sen jenkki-fiilistelyn veroista. Syötyämme olimme viemässä tarjottimia mäkkäri-tyyliin roskiksille, kuten muutkin siellä tekivät, mutta henkilökunnan naishenkilö pudisteli päätään ja halusi itse viedä tarjottimemme. Aikamoista kohtelua...

Umeda

KFC

Ruoan jälkeen kiertelimme Umedan maanalaisissa ostospaikoissa ja löysimme ihanan suuren leipomo-ruoka-osaston. Se oli kuin Stockan herkku, mutta vaan monta kertaa suurempi. Siellä oli jos minkälaista mukaan otettavaa ruokaa sushista nuudeliannoksiin, leipiä, pullia, leivoksia, suklaakonvehteja ja keksejä. Ostimme mukaan joitakin herkkuja. Kuten pullan tapaisen pehmeän palleron, jonka sisällä oli eri makuisia mousseja. Nam! Lisäksi ostimme sämpylää, jätti-kroisantin ja sydänkeksin.

Juustosämpylä ja sydänkeksi

Jättikroisantti ja jotain muuta

Käväsimme myös Umeda Yodobashi Cameran leluosastolla ostamassa muutamia leluja kotiin viemisiksi. Leluhyllyjä kierrellessä eräs paikallinen pysäytti meidät kysyen japaniksi puhummeko japania. En heti ymmärtänyt kysymystä, joten hän kysyi puhummeko englantia. Hän kertoi olevansa yliopisto-opiskelija ja tekevänsä tutkimusta Japanin turismista. Hän esitti erinäisiä kysymyksiä, joihin vastailimme parhaamme mukaan. Kuullessaan olevamme Suomesta, hän kertoi vierailleensa kerran Norjassa ja Ruotsissa, muttei valitettavasti Suomessa. Pojan kanssa oli mukava jutella. Hän puhui todella sujuvaa englantia. Toivottavasti meidän englantimme oli riittävän selkeää, jotta hän ymmärsi pointtimme oikein.

Tänään aamulla pääsimme vihdoin Kiotoon. Menimme ensin Umedaan metrolla, josta oli tarkoitus jatkaa Hankyu-junalla Kiotoon. Juna-asemien lipunmyyntipisteet ovat paljon hankalampia, kuin metrojen. Oikeita hintoja on mielestämme vaikea löytää, tai sitten olemme vain typeriä... No ostimme sitten kalleimman lipun mitä automaatista, johon rahamme tungimme, sai. Lippu oli melkein hitainpaan junaan, joka sinne kulki. No se ei sinäänsä haitannut, sillä juna oli tyhjempi kuin muut ja pystyimme seurata maisemia matkan varrella. Eikä junalla mennyt kuin vähän reilu tunti matkaan.

Junamatkan varrelta

Junamatkan varrelta

Riisipeltoa junamatkan varrella

Perillä suuntasimme ensin Yasakan portille, josta alkoi reitti, jonka varrella oli monia temppeleitä sun muita. Kävimme Maruyama puistossa ja näimme ainakin Kodaiji temppelin, Kiyomizu temppelin. Edellä mainittujen välillä oli pieniä ostoskatuja, joiden kaupat oli sijoitettu vanhanaikaisiin japanilaisrakennuksiin. Kauppojen välissä oli upeita pikku ravintoloita sisäpihoineen. Sisäpihat olivat pieniä, mutta ihan viimeisen päälle laitettu pikku-lampineen ja erikoisine kasveineen. Kiyomizu temppelialue oli mahtava. Temppeli sijaitsee korkealla vuoren juurella ja sieltä on mahtavat maisemat kaupunkiin. Sinne tosin saikin kiivetä. Matka temppelialueelle oli rappusia ja ylämäkiä toisensa perään.

Katu

Ruokaa

Yasaka portti

Maruyama puisto

Erään ravintolan sisäpiha

Allas erään kaupan edustalla

Pienoismalleja

Kivipatsaita

Poispäin suunnatessamme pysähdyimme syömään. Täällä tosiaan pystyy syömään itsensä täyteen edullisellakin hinnanna, sillä tämänkin päivän lounaamme kustansi vain 390 ja 490 jeniä. Vieläkin halvemmalla olisi päässyt. Osakaan suunnistaessamme yritimme tällä kertaa ostaa lipun nopeampaan junaan, joten valitsimme toisen värisen lippuautomaatin ja koetimme onneamme. Siitäkään emme löytäneet oikeaa rahasummaa, mutta ostimme vain jotkun liput... Nousimme junaan ja matka kesti 40min. Junasta noustuamme jänskäsimme pääsisimmekö porteista lippujemme kanssa ja onnistuihan se, luulen tosin, että maksoimme hieman ylimääräistä, mutta ainakin pääsimme nopeammin takaisin tutuille vesille.

Lounas

Kioton ihanista kaupoista huiskineen, kankaineen ja posliiniastioineen, mukaamme tarttui kaksi ihanaa mukia, jotka tosin pakattiin niin hienosti, etten raaski avata kuvattavaksi, käsin ommeltu kangaskassi, geisha-kortteja ja geisha-taulu. Tosiaan muutaman maikon, geisha-oppilas, bongasimme myös, mutta kovin hyvää kuvaa emme saaneet. Paljon näimme Kiotossa nuoria tyttöjä pukeutuneena geishoiksi, se on kuulemma hyvin suosittu harrastus.

Maiko

Tyttöjä pukeutunut geishoiksi